Pienin askelin kohti robotisoitua kotia

2020-10-15 [Petri]

Olemme olleet odottavalla kannalla saada helpotusta kodin perusaskareihin aina siitä lähtien kun “Jetsonit” TV-sarja tutustutti miedät sähköiseen kotiapu-Rosieen. Viimeisten vuosien aikana tämä utopia on alkanut sitten totetua ainakin yhdellä minua varsin niukasti kiinnostavalla alueella: lattioiden imurointi ja moppaus.

Muutettuani Barcelonaan asunnokseni valikoitui täällä tuiki tavallisella lattiaratkaisulla varustettu huoneisto: laattaa keittiössä ja kylpyhuoneessa, parkettia muualla.

Tämä onkin juuri oma suosikkiratkaisuni: en koskaan ymmärtänyt brittien hinkua asentaa kokolattiamatto joka paikkaan – Cambridgessa asuessamme kokolattiamatto löytyi jopa kylpyhuoneesta, ja makuuhuoneen maton sauman alla kasvoi muuttohetkellä apilaa.

Toki jos tarkoituksena on tulla immuuniksi astmalle tai kuolla sitä yrittäessä, tuo ympäristö on aivan OK.

Saatuani Castelldefelsin asunnon avaimet edessä oli luonnollisesti ensimmäinen lattioiden moppaus ennen kuin aloin täyttää tilaa IKEAn tuotelistan edullisella ja toimivalla valikoimalla. Siinä kuuratessani minulle tuli mieleen tarkistaa viimeisimmät kehitysaskeleet robotti-imureiden alueella.

Asiasta oli runsaasti materiaalia ja vertailuja netissä, ja päädyin hankkimaan Roborock S50-mallin, joka jostain oudosta syystä tunnetaan myös nimellä “Roborock S5” joillain myyntialueilla. Viimeinen niitti tähän ostpopäätökseen oli mahdollisuus käyttää myös mikrokuituliinaan perustuvaa märkämoppausta kyseisen laitteen kanssa.

Käyttöönotto oli helppoa ja kytkemällä vempain kodin Wi-Fi-verkkoon sitä pääsi käyttämään myös etänä kännysovelluksen kautta.

Nyt, noin 400 käyttökertaa myöhemmin, täytyy myöntää, että olen ollut varsin tyytyväinen investointiini. Vaikka mukaan laskettaisiin kuluvat osat (nopeasti likautuvat sivuharjat, mikrokuituliinat, ja jopa yksi rikkoutunut vesisäiliö moppausta varten), yksittäisen siivouskierroksen hinta on noin yksi euro. Viikottainen “vesipesu” kustantaa pyöreästi €2,50, koska päätin, että mikrokuituliinojen pesu ei ole kustannustehokasta, ja käytän niitä vain kerran – pesu vaatisi oman kierroksensa pesukoneessa ilman pesuainetta, ja mikrokuitu ei välttämättä enää toimi odotetulla teholla tuollaisen pesun jälkeen.

Koska asun lähellä kaupungin keskustaa, laitteen alusta vaatii käsipuhdistuksen noin kerran kuussa siihen kertyneen hienojakoisen tumman pölyn seurauksena. Tämä on todennäköisesti bussien ja kuorma-autojen aikaansaamaa diesel-tuhkaa, joka onnistuu nousemaan aina tänne kuudenteen kerrokseen asti. Mutta tämä on suhteellisen pieni vaiva, sillä samalla voi vaihtaa myös sivuharjan ja puhdistaa pääharjan kaikesta siihen tarttuneesta roinasta.

Pääharja menee myös vaihtoon noin joka toinen tai kolmas kuukausi: tämä on useammin kuin hallintasofta suosittelisi, mutta näitä tarvikkeita on edullisesti saatavissa netissa kymmeniltä jälleenmyyjiltä.

Tämä on muuten asia johon kannattaa kiinnittää huomiota: päällisin puolin (ja myös käytännön kokemuksen perusteella) myynnissä on täysin vastaavaa tarviketta huimasti poikkeavilla hinnoilla. Esimerkiksi aivan keskenään vastaavia mikrokuituliinoja saa liki mihin tahansa kappalehintaan yhden ja viiden euron väliltä. Kannattaa olla tarkkana.

Kaiken kaikkiaan olen ollut erityisen tyytyväinen laitteen viimestelyyn. Pienet yksityiskohdat, kuten sivuharjan sisällä oleva “miniharja” joka pitää akselin puhtaana, osoittavat, että kyseessä ei ole mikään nollasarjan tuote. Suunnittelijat ovat selkeästi kuunnelleet palautetta ja parantaneet tuotelinjaansa sen perustella.

Parhaat tulokset näistä roboteista saa jos niiden ulottuvuudet pitää mielessä huonekaluja hankkiessa. Valitettavasti en itse älynnyt toimia tämän ohjeen mukaisesti alussa, joten ennen siivousta joutuu nostamaan mm. pienen pöydän sohvalle, sillä muuten yksi pölyä keräävä alue jää koskematta. Jouduin myös hankkimaan viiden millin korkuiset korkista valmistetut lasinaluset sohvan jalkojen alle, muuten robottini ei olisi mahtunut imuroimaan ja moppaamaan sohvan alustaa. Tämä neljän euron sijoitus loi juuri riittävästi lisäkorkeutta robotille.

Keittiön pöydän ja tuolien “tikkuviidakko” on myös ongelmallinen, ja sen ratkaisuna ovat pienet merkit lattiassa osoittamassa optimaalisen huonekalujen sijoittelun siten, että robotti pääsee tekemään varsin kunnioittavan näköiset piruetit pöydän ympärillä ja sen alla. Siivouksesta syntyvä kartta on tältä osin lähes taideteos.

Lopuksi myös mopattaessa on nostettava pois neljä pientä mattoa eteisestä ja kylpyhuoneesta.

Nämä muutamat tarvittavat toimenpiteet eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen urakointiin mitä käsipelillä tehty imurointi ja moppaus vaatisivat sohvien ja muiden huonekalujen siirtoineen.

Robotin pyöreästä muodosta johtuen nurkkiin jää noin 3 x 3 sentin kaareva alue koskemattomaksi, mutta niiden pyyhintä käsipelillä muutaman viikon välein ei juurikaan vaivaa verrattuna muun automaation tuottamaan ajansäästöön.

Ainoa parantamisen varassa oleva ominaisuus on vesisäilion venttiilit: vettä tulee satunnaisen epämääräisesti liinaan, jättäen joskus liki puolet säiliöstä käyttämättä. Säädettävä venttiili olisi oikea ratkaisu optimoimaan tankin valuman kunkin huoneiston mukaisesti. Mutta kun huomaan tämän tilanteen, ajan vain heti perään uuden kierroksen. Akku kestää reilut kaksi täyttä “varvia” tässä omassa huoneistossani.

Moppiosan täysi kastelu ennen aloitusta varmistaa hyvän tuloksen heti ensi metreistä alkaen.

Laitteen sovellus on ollut hieman häilyvä aika ajoin: erään päivityksen jälkeen osa teksteistä vaihtui kiinaksi, mutta palasi takaisin normaaliksi muutaman viikon kuluttua. Aluekohtaisen siivouksen määrittely on myös silloin tällöin hämillään, mutta laitteen nosto kyseiseen huoneeseen ja napin painaminen ei ole ylivoimainen tehtävä.

Nykyisen trendin mukaisesti sovellus on myös aivan liian utelias, pyytäen oikeuksia tietojen keruuseen asioista, joilla ei ole mitään tekemistä siivouksen kanssa. Mutta kuukausien “EI”-vastausten jälkeen se lopulta lakkasi anomasta lisää.

Normaalissa siivoustilanteessa robotti aloittaa latausasemaltaan ja käy järjestelmällisesti läpi koko huoneiston LIDAR-pohjaisen navigointinsa ansiosta. Jokainen paikka jonne se mahtuu tulee katettua, vain nuo äärimmäiset nurkat jäävät imuroimatta. Oma huoneistoni vaatii noin tunnin operoinnin, jonka jälkeen laite palaa kiltisti ja tarkasti takaisin laturiinsa.

Noin kerran kahdessa kuukaudessa se onnistuu jäämään kiinni johonkin kynnykseen tai pöydän alle, mutta pieni siirto ja napin painallus saa sen jatkamaan menossa olevaa prosessia unohtamatta aiempia jo siivottuja alueita. Yksi lattea tuolinjalka oli alkuun toistuva jumituksen paikka, mutta lisävarusteena saatavat magneettiset stripit pitävät nyt robotin kiipeämästä niiden päälle.

Kaikkine pienine puutteineen Roborock S50 on selkeästi ollut hyvä investointi. Se tekee mitä lupaa, lähes 100% ilman ongelmia. Aluekohtainen siivous on myös oiva lisä: kun olohuoneen lattialle eksyy popcornia, robotti on helposti kutsuttu siivoamaan vain kyseinen alue. Helppokäyttöisyytensä ansiosta sitä tuleekin kaytettyä 3-4 kertaa viikossa joko koko huoneiston tai sen osan alueella.

Kuten sanottu, 400:n ajon jälkeen se on jo maksanut itsensä, eli jos se rikkoontuisi huomenna, ostaisin huoletta uuden. Muutamaa kitinää lukuunottamatta runko ei kuitenkaan vielä osoita mitään selkeitä kulumisen merkkejä, vaikka laite itsessään on varsin monimutkainen sähkömekaaninen härveli.

Vain personointipuolella olisi edelleen tilaa parannukselle: laite puhuu monilla kielillä, mutta sokerina pohjalla olisi äänisetti ”Family Guy” TV-sarjan Consuelan äänellä: sen sijaan että se ilmottaisi “Empty the dust bin”, se voisi todeta “Need more Lemon Pledge” käyttäen Consuelan falsettoa.

Tämä tekisi siitä itselleni täydellisen, huumorilla terästetyn kotiapulaisen ;)

Permalink: https://bhoew.com/blog/fi/131