Antaa auringon paistaa

2024-02-29 [Petri]

Vuosikausien soutamisen ja huopaamisen jälkeen Espanja on ottanut selkeän askeleen kohti uusituvia energiamuotoja:

Espanjan sitoutuminen ydinvoimaloidensa lakkauttamiseen vuoteen 2035 mennessä on viimeisin osoitus siitä, että Venäjän energiakiristys meni totaalisesti mönkään. Sen sijaan että Eurooppa palelisi, Venäjällä värjötellään ilman lämpöä ja sähköä, samalla kun Euroopan energia-infrastruktuuri on paalutettu toimimaan ilman Venäjältä tuotavaa energiaa.

Venäjä riskeerasi 25-35% bruttokansantuotteestaan tähän harjoitukseen, mutta yksi historian lämpimimmistä talvista, yhdessä ennennäkemättömän eurooppalaisen yhteistyön (Unkaria lukuunottamatta) kanssa veti maton alta tuolta yritykseltä. Samoin se teki selväksi kaikille, että Venäjään ei voi jatkossakaan luottaa energian tuottajana. Kuka haluaisi asettua riippuvaiseksi maasta, joka avoimen vihamielisesti ja jopa kerskuen kertoi käyttävänsä tuotantoaan aseena?

Pääasiassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuva ilmaston lämpeneminen sai pahasti siipeensä yhden suurimman fossiilisia polttoaineita tuottavan maan öykkäröinnin ansiosta.

Karma toimii.

Venäjälle jäi energiansiirtoverkosto ilman päätepistettä, eikä kumpikaan “uusista” markkinoista, Kiina ja Intia, osoita mitään mielenkiintoa osallistua korvaavan toimitusväylän rahoitukseen.

Tuotantoinfran toimivuuskin on alkanut pahasti takkuilla, koska läntiseen teknologiaan perustuvien laitteistojen varaosat ja huolto ovat kiven takana.

Venäjän tempauksen paras sivuvaikutus oli EU:n valtava, yli sadan miljardin panostus uusiintuviin energianlähteisiin, mikä käytännössä pääasiassa tarkoittaa aurinko- ja tuulienergiaa.

Tämän piristysruiskeen ansiosta uudet teknologiat ja laajentuva massamarkkina ovat edelleen halventaneet vaihtoehtojen asennuskustannuksia. Aurinkoenergian tuotto halpeni 90% jo pelkästään vuoden 2005 ja nykyhetken välillä, ja trendi jatkuu yhä vain alaspäin.

Samalla kun jopa suhteellisen pohjoisessa sijaitsevat maat, kuten Saksa, ovat hypänneet täysillä uusiutuvien kelkkaan, joidenkin mielestä jopa aivan liian aikaisesti, on Espanja, yksi Euroopan aurinkoisimmista maista, ollut varsin arvaamaton oman energiapolitiikkansa kanssa.

Parisenkymmentä vuotta sitten Espanjan hallitus alkoi tukea niin aurinko- kuin tuulienergiankin tuotantoa, saaden kymmenet tuhannet espanjalaiset hyppäämään tähän kelkkaan. Aurinkovoimaloita alkoi nousta ympäri maata, ja tilanne näytti hyvin lupaavalta.

Mutta kun talous sakkasi kymmenen vuotta myöhemmin, heiluri tömähti skaalan toiseen reunaan: valtion tuki käytännössä katosi kokonaan. Uusien rakentaminen jopa kiellettiin lailla.

Eli siis maa, josta löytyy suuria alueita joilla nähdään 250-300 aurinkoista päivää vuodessa, ja eteläisen sijainnin ansiosta aurinko paistaa tehokkaasti korkealta taivaalta, esti aurinkoenergian rakentamisen.

Moni aurinkoenergiaan investoinut yksityishenkilö ja pienyritys meni konkurssiin. Hoitamattomat “aurinkolainat” melkein kaatoivat Espanjan pankkijärjestelmän.

Vasta aivan viime aikoina on Espanjassakin jo herätty tajuamaan, että kaiken sen taivaalta “satavan” ilmaisen energian keruu saattaisi olla varsin järkevä temppu. Eritoten kun ne kaikkein aurinkoisimmat alueet ovat myös harvaan asuttuja eikä niillä oikein voida maatalouttakaan harrastaa näennäisesti koko ajan pahenevan kuivuuden takia.

Espanjassa riittää myös tuulta: esimerkiksi junamatkalla Barcelonasta Madridiin nähdään suuria tuulipuistoja Zaragozan lähellä, samoin pohjoisten vuorten huipuilla on tapana tuulla jatkuvalla syötöllä. Tuulipuistojen jonoja näkee kun lähestyy Madridin lentokenttää pohjoisesta käsin.

Tuulesta huolimatta valinta valtavien, jossain määrin meluisten, mekaanisten lasikuitusiipien väsymättömän pyörimisen ja 100% pelkkään elektronien liikkeeseen perustuvien piilevyjen välillä on, ainakin omasta mielestäni, varsin helppo päätös, kun käytössä on hehtaarikaupalla “joutomaata” ja aurinko paistaa liki joka ikinen päivä.

Eipä siis ihme että uusi “aurinkobuumi” on tekeillä, ja aivan kuin viimeisenä naulana “vanhan energian” arkkuun saatiin Espanjan hallitukselta vahvistus aiemmalle päätökselle ajaa alas kaikki maan seitsemän ydinvoimalaa vuoteen 2035 mennessä. Niiden sijainnit näkyvät oheisella kartalla.

Eli vaikka ydinvoima voidaankin nähdä “puhtaana” vaihtoehtona öljylle, kaasulle ja hiilelle, sekään ei tunnu selviävän tästä Venäjän käynnistämästä lisäpotkusta vaihtoehtoisille energianmuodoille.

Ydinvoiman mainetta on loanneet tapaukset kuten Fukushima, ja sen tuottamien jätteiden pitkäaikaissijoittaminen on ollut pian vuosisatainen ongelma.

On vaikeaa uskoa tehokkaisiin ratkaisuihin tarvittavalla 100,000 vuoden ajanjaksolla, kun pelkästään ihmiskunnan kirjoitettu historiakin lasketaan vain tuhansissa vuosissa.

Tämän vuoksi ympäri maailmaa esiin nouseva, “ei minun takapihalleni”-ajattelu on pitkittänyt ongelman ratkaisumalleja yhä uudelleen ja uudelleen.

Myös koko ydinvoimateollisuus on ottanut iskua muistakin syistä: aivan tuoreempana Suomen Olkiluoto III, joka meni liki 400% yli sen oletetun kolmen miljardin euron budjetin.

Olkiluoto III aloitti täysmittaisen tuotannon vasta vuonna 2023. Sen piti aloittaa jo vuonna 2009.

Pelkästään tämä yksi tapaus kuvaa räikeimmillään eroa uusiutuvien ja vaihtoehtoisten “puhtaiden” energiamuotojen välillä:

Siinä missä ydinvoimalat ovat yksittäisiä miljardiluokan hankkeita ja kestää vuosikymmeniä että päätöksestä päästään tuotantovaiheeseen, aurinko- ja tuulivoimaa voidaan ottaa käyttöön useiden, mittakaavaltaan merkittävästi pienempien hankkeiden rinnakkaisprojekteina. Näiden osaprojektien hinnat liikkuvat miljoonissa, ja ne saadaan kytkettyä verkkoon parissa vuodessa, jopa ottaen huomioon kaikki tarvittava byrokratia.

Toki samaan aikaan näyttäisi siltä, että fuusioon perustuva ydinvoima on lopultakin pääsemässä aiemmasta “valmista tulee 25 vuoden kuluessa”, mikä on ollut mantrana jo viimeiset 70 vuotta. Mutta näidenkin kohdalla puhutaan varsin suurista yksittäisinvestoinneista.

Jää nähtäväksi tuleeko fuusio koskaan astumaan merkittäväksi vaihtoehdoksi, kun energiantuotanto samalla siirtyy koko ajan kohti hajautettua tuotantorakennetta.

Emme kuitenkaan voi unohtaa uusiutuvien suurinta ongelmaa: tuuli tyyntyy aina joskus, ja aurinko poistuu tasaisen varmasti näkyvistä puolen vuorokauden ajaksi, suurimmassa osassa Maapalloa.

Niinpä se “viimeinen niitti” uusiutuvien laajemmassa käyttöönotossa on akkuteknologia: energiaa täytyy varastoida 1-4 päivän käyttöä vastaava määrä, koska tuotanto vaihtelee. Lisäksi jakeluverkkoa täytyy päivittää, jotta se sopii paremmin alueiden väliseen ja myös kahdensuuntaiseen sähkönsiirtoon.

Toisin kuin sähköä käyttävissä ajoneuvoissa, tässä energian varastoinnissa ei tarvitse juurikaan huolehtia asioista kuin paino ja energiatiheys. On aika lailla sama viekö akkupaketti kymmenen vai kolmekymmentä kuutiometriä tilaa, tai painaako kaksi tonnia vai vain 500 kiloa. Hinta, luotettavuus ja kokonaiskapasiteetti ovat avainasemassa.

Tämän seurauksena varsin historiallisetkin akkuteknologiat, kuten virtausakku (flow battery), ovat kokeneet renessanssin, ja merkittävien tutkimuspanostusten seurauksena on kohtuullista olettaa, että tasaisesti kasvavaa varastointikapasiteettia tullaan näkemään jatkuvasti alenevilla hinnoilla.

Suomalaisena on toki helppoa ymmärtää Olkiluoto-päätöksen taustat: Suomen leveysasteet ovat niin kaukana pohjoisessa, että esimerkiksi aurinkovoiman taltioinnissa puhuttaisiin kuukausista. Teollisuuden vaatima, ja nyt historiaan käytännössä ikuisesti siirtynyt edullinen Venäjän maakaasukin on korvattava jotenkin.

Yksi vaihtoehto saattaa olla “yöttömän yön” tuotannon pitkäaikainen taltiointi vaikkapa vetyyn, sillä koetun perusteella on aika vaikea uskoa, että “Olkiluoto IV” olisi mukana missään suunnitelmissa, ellei sitten thorium-pohjainen tuotanto aiheuta uutta läpimurtoa.

On merkittävää muistaa, että thorium olisi voinut olla uraanin korvaaja jo heti ydinteknologian alusta lähtien, mutta thoriumilla ei saada aikaan ydinpommeihin tarvittavaa materiaalia, joten se jäi sivuun.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan, niin humaani katastrofi kuin se onkin, on silti luonut jotain hyvääkin: se yhdisti Euroopan aivan ennennäkemättömällä tavalla, vahvisti NATOa uusilla jäsenillä, ja ennen kaikkea antoi miljardipotkun uusiutuville energiamuodoille.

Koko maailma hyötyy tästä nopeutetusta siirtymästä, joka on seurannut kun Venäjä päätti iskeä päänsä Krimin mäntyyn.

Permalink: https://bhoew.com/blog/fi/152